Taidetta ja temppeleitä

Uusi kokeilu minulle oli bubble tea, eli kylmä tee, jossa oletin olevan kuplia, mutta siellä olikin syötäviä palleroita, varmaan liivatteella tehtyjä suklaasta. Hyvä etten tukehtunut niihin! :D

Se onni kun löytää majoneesilta ja juustolta maistuvia Pringlessejä. Nuo vihreät sipsit oli todella ärsyttävästi pakattu: kolme sipsiä aina yhdessä pikkupussissa ja niitä pikkupusseja 6 kappaletta. Todella epäekologista pakata niin moneen kertaan, mikä täällä on tapana. En kyllä osta uudelleen, vaikka hyviä olivatkin.

Onni on persikkalimsa ja kananmunaleipä leipomosta.

Yliopiston rakennuksia.

Kävimme bussiretkellä Daegun hop on - hop off bussilla, mutta se oli kyllä huonoin turistibussi jossa olen ollut, sillä mitään, edes pysäkkejä ei kuulutettu ja bussista ei edes nähnyt niitä nähtävyyksiä, ne olivat aina jossain piilossa. 

Viimein tajusimme hypätä pois Mt. Apsanin Observatorylla, mutta emme edes menneet ylös asti, missä näkymät olisivat olleet. Sen sijaan löysimme tämän minibuddhatemppelin.

Rukoushuone

Tältä aterialta en voinut syödä juuri mitään, koska kaikki oli tulista. Uutena kokemuksena oli kylmät nuudelit.

Tämän pystyin sentään syömään ;) Vaikea elämä tulisuutta pelkäävälle. Mutta vielä vaikeampi vegaaneille! 

Joku kukkiva puu illan pimeydessä :)

Paris Baguettesta on tullut lempparini, sillä sieltä saa ihania leipomuksia ja leipää! Tuossa on sweet potato cream bread ja suklaaleipä

Daegu National Museumissa parasta oli Korean Culture Activity Room, jossa saimme tehdä taidetta musteella ja värittämällä kyseisellä mustalla väripallerolla.

 Muovailuvahalla teimme myös kuvioita, mutta kaksi ehti tuhoutua ennen kuin pääsin takaisin asuntolaan. Nyt mietin mitä muovailuvahataidetta voisin tehdä keltaisesta massasta :'D

Paluu lapsuuteen...!

Löysin lempivaatekappaleeni lasin takaa museosta. Sinne se myös jäi :')

 Taidetta museon edessä!

Asuntolan säännöt &/)%/¤&&#

Moni onkin jo joutunut kestämään valitustani säännöistä. Kuitenkin, kun on tottunut omaan vapauteen ja sitten se kahlitaan pahemmin kuin koskaan, on pakko purkaa pettymys. Näin paljon sääntöjä minulla ei ole ollut koskaan! Ja ymmärrän toki, että opiskelijat halutaan pitää turvassa, mutta nämä säännöt tuottavat välillä enemmänkin vaaraa kuin turvaa.

Pahin on toki kotiintuloaika, joka on 23:00. Ei se sinänsä haittaa, mutta jos teet sleeping out formin viikonloppuisin, et saa palata asuntolaan ennen kello viittä aamulla. Vaikka tykkäänkin käydä tanssimassa yökerhoissa, silti aamu viiteen asti odottelu on kyllä turhan rankkaa ja todellakin vaarallisempaa kuin se, että saisin palata jo aiemmin asuntolaan nukkumaan. Party hard or do nothing. Kokeilin tätä koko yön ulkona olemista kahdesti, mutta nähdäkseni se ei ole sen arvoista, että tekisin sitä enää. Jalat väsyvät tanssimisesta ja viimeiset 2 tuntia ovat tuskaa, seuraava päivä hurahtaa nukkuessa, kun ei pääse aiemmin sänkyyn ja kaikki vaatteet haisevat tupakalta, kun yökerhoissa saa polttaa sisälläkin. Hyi.

Mutta se hyvä puoli on viikonlopuissa, että niihin on tuo lomake, jonka voi tehdä tuosta vaan, ja sillä saa olla 3 yötä poissa asuntolasta, mikä tarkoittaa, että voisi tehdä enintään 4 päivän matkoja. Mutta sepä juuri, kun arkipäivinä ei sitten saisikaan olla ikinä missään. Päätavoitteeni olisi päästä viettämään poikaystäväni kanssa mahdollisimman paljon aikaa, kun hän tänne asti tulee minun vuokseni. Mutta en saisi olla arkiöitä poissa, kun "vain jos perheenjäsen kuolee". Anteeksi mitä?? Huvittavinta oli, kun ensimmäisen kerran kysyin huonetarkastajalta spesiaalilomakkeesta arkiöille, ja hän väitti kivenkovaan, ettei sellaista ole olemassakaan. Ja minä intin vastaan, että säännöissäkin lukee, että sellainen on. Hän lupasi selvitellä asiaa, mutta seuraavana iltana oli sen näköinen että oli unohtanut, ja väitti taas ettei sitä ole, kunnes näytin säännöistä, että kyllä muuten on, jolloin hän puhui että "forced to stay out on a weekday" tarkoittaa kyllä selvästi perheenjäsenen kuolemaa. Sitä seuraavana iltana hän tuli iloisesti halailemaan ja sanoi että "jos nyt on aivan pakko, niin pääset Japaniin viikonpäivinäkin". Olin käyttänyt Japania esimerkkinä keskustelussa, sillä koska tämä on kristillinen opinahjo ja hyvin konservatiivinen maa, he eivät ikinä päästäisi minua samaan hotelliin poikaystäväni luo, jos niin sanoisin. Ja nyt olemme isolla porukalla päättäneet puolustaa tätä arkiyövapauttamme, sillä emme oikein tajua, mitä he sillä saavuttavat, että meidät pakotetaan olemaan täällä. Sitä paitsi, kävisin koulua ihan normaalisti myös lähistöllä sijaitsevasta hotellista.

Ja kyllähän sitä voisi ilman lupaakin nukkua muualla, mutta sitten on nämä rangaistuspisteet. 10:stä lentää ulos, ja 3 saa jo nukkumisesta asuntolan ulkopuolella ilman lupaa. Kolmessa yössä saa kasaan jo 9 pistettä ja tänään kuulin, että jo kolmannen yön jälkeen potkaistaan ulos täältä.

Tosiaan, joka ilta kello 23:00 jälkeen tsekataan onko kaikki huoneissaan. Sitä saa sitten odotella, kun se on joka ilta joskus 23-24 välillä. Eihän sitä uskalla edes vessaan lähteä, ettei saa -3 pistettä. Ja yleensä nukuttaa niin paljon, että haluaisi vain sänkyyn.

Onhan täällä toki paljon muitakin sääntöjä, osa huvittaviakin (seksin harrastamisesta erotetaan asuntolasta välittömästi),  mutta niiden kanssa voi elää :D Alkoholia ei saa tuoda eikä juoda asuntoloissa. Ulkopuolisia henkilöitä ei saa tuoda sisälle. Kuumaa vettä tulee vain tiettyinä tunteina päivästä. Vastakkaisen sukupuolen huoneeseen ei saa mennä.

Eräs professori kertoi parista kuolematapauksesta liittyen yliopistoon, ja sanoi niidenkin vaikuttavan tiukkoihin sääntöihin. Kerran joku vaihtari oli kuollut Soulin reissulla, kun olivat suuressa porukassa menneet sinne. Tyttö oli ilmeisesti tehnyt jotain lesbovihjailuja huhujen mukaan ja toinen vaihtarityttö oli tappanut hänet. Toisessa tarinassa taas töitä saanut opiskelija oli ollut bilettämässä ja palannut Bauer Hallin koulurakennukseen kahdelta yöllä nukkumaan kännejä pois, mutta olikin kaatunut portaissa ja kuollut.

Mutta eivät nämä säännöt kyllä estä moisilta tapahtumilta...

Tervetuloa KELI Houseen, maksulliseen vankilaan!

Teeseremoniaa ja taekwondoa!

 Iltanäkymiä East Gatelta.

 Taekwondon ekalla tunnilla kuunneltiin vaan korealaisen taekwondomestarin (sanoi olevansa kuuluisakin) juttuja aiheesta. Englanti ei ollut ihan niin sujuvaa, joten meni paljon ohi ja kyllästyi istuskeluun. Lopulta kaikki esittelivät itsensä ja kuvassa ihmiset jonottavat tilaamaan taekwondopukua, joka maksaa sen 25 000 wonnia eli jotain 22 euroa karkeasti arvioituna. (En ole matemaattisesti lahjakas!) :D 

Tokalla tunnilla harjoiteltiin itsepuolustusta, mutta opettaja, anteeksi mestari, näytti viisi liikettä kaikki yhden kerran ja sitten oli meidän vuoro toistaa ne. Todellakin muistin! Oltiin ihan pihalla mun parin kaa mitä piti tehdä. Ja aina tuli lisää liikkeitä ja epätoivo. Kuinka monta viikkoa selviän näillä tunneilla?? :D

Koska taekwondon ja Korean Culture Experience Programin (KCEP) välissä on vain 10 minuuttia, tulee kyllä kiire ehtiä Hanhak-choniin kokemaan korealaista kulttuuria! Tästä ohjelmastahan ei kerrottu meille etukäteen, koska muuten olisin varmaan perunut taekwondon ja osallistunut näihin mieluummin, Niistä ei tosin saa opintopisteitä, mutta kuulostavat aivan ihanilta! Olin musertunut kun viime viikolla Korean Paper Painting Art olikin peruttu, sillä olin vielä vaihtanut immigration bussia, että pääsisin sinne.

Mutta tässä tosiaan saman kulttuuriohjelman "Traditional Korean Tea Ceremony Manners". Saatiin myös mansikoita, jotka on hurjan kalliita täällä ja riisipalleroita, joissa oli sisällä hunajaa.

Tässä näytettiin miten teetä juodaan arvokkaiden vieraiden kanssa. Teekutsun järjestäjä istuu kuppien takana ja vanhin vieras vasemmalla. Teeseremonia tuntui hyvin monimutkaiselta suomalaiselle, joka vaan laittaa teepussin kuppiin ja vettä päälle. Teekupit lämmitettiin eka kuumalla vedellä, joka heitettiin pois, sitten kuumaa vettä kaadettiin lämmityskannusta sekoituskannuun, johon laitettiin teelehdet, sitten vasta kuppeihin. Kupit kiersivät koko kehän vieraalta vieraalle kunnes vanhin sai ekana kuppinsa ja muut perässä. Sitten piti juoda tasan kolmella hörppäyksellä kuppi tyhjäksi, muuten oli nolo. Ja sitten syötiin marenkeja. Aina kahdella kädellä otetaan ja annetaan kaikki kupit ja kulhot.

Luulisi että yksityinen teeseremonia olisi kestänyt vähemmän aikaa, mutta ei, se kesti yhtä kauan. Välissä aina rukoiltiin. Ja kannun nuppiin ei saa koskea, koska se ilmeisesti muistuttaa liikaa nänniä :'D

Jee, ruokaa joka ei ole niin tulista!

Pitsan makuisia Pringlessejä? Why not? :D Odotan innolla saavani maistaa karamellin makuisia Pringlessejä, joita näin jossain.

Yhdessä koulunruokaloista on jopa enkuksi länsimaista ruokaa (korealaisittain). Cutletit on lemppareitani, koska kastike on vaan niin hyvää ja makeaa! Ja aina saa Pepsiä ruuan kanssa. Terkkuja iskälle ;)

Koreassa on kivoja karaokehuoneita, ettei tarvi laulaa muiden edessä niin kuin Suomessa. Kaveriporukalla vaan sinne ja juomat mukaan niin alkaa laulattaa!

Joku vaalikamppanja oli näinkin pramea. Vähän erilaista vaalimainontaa kuin Suomessa!

Katuruoka näyttää useimmiten tältä ja maksaa 1 000 wonnia tai vähemmän / tikku. Eli 80 senttiä tai vielä vähemmän. Ne voivat olla taikinaisia, tulisia, jotain sisällä, kaikennäköistä friteerattua. Tykkään! Ruoka on niin ihanan halpaa täällä :D

Koska ikinä ei voi olla liikaa ruokakuvia...

On ihanaa syödä ulkona lähes joka päivä. Ruoka on ihan sairaan halpaa täällä, varsinkin jos tietää mistä etsiä! Lähden aina porukalla syömään ja yleensä joku koreaa osaava on mukana, joka kertoo minulle tulisuuden asteen. Yllä olevassa kuvassa tilaus meni kuitenkin hiukan pieleen ja saimme soy chickenin sijaan spicy chickeniä. Toisetkin kanat kuvassa oikealla olivat vähän liian tulisia minulle. Ja saksalaisten kanssa kun liikkuu joutuu juomaan kaljaa (hyi!) :D

Buddyni vei minut yhteen lempipaikoistaan syömään. Ravintolan keittiö oli samassa tilassa jossa söimme, mikä ei vaikuttanut kovinkaan hygieeniseltä. Siellä ne vain vieressä kokkaili kun söimme. Tämä ruoka ei ollut buddyni mielestä tulista, mutta kieleni oli vähän toista mieltä. Korealainen "ei tulinen" on minulle jo liian tulinen... ;)

Löysi hunajasipsejä! Näistä ei kyllä osaa sanoa ovatko hyviä vai äärettömän pahoja ;D

Uusi kokeilu minulle oli minigrip-pussista juotava Peach Crush niminen cocktail! :D 

Käy aina sääliksi kun näkee näitä akvaarioita, joissa on eläviä rapuja ja muita mereneläviä. Niin ahtaissa tiloissa odottavat kuolemaansa :(

Kuva Geumhogang Riveriltä, joka kulkee pikku matkan päästä yliopistolta.

 Löysin poron täältä! :D

 Kimbap on korealaista sushia, mutta täytteet ovat vain erilaisia kuin Japanin sushissa.

 Huoneeni asuntolassa näyttää tältä. Jaan sen mukavan pienen korealaistytön kanssa. Länsimaalaisena olo on iso ja erikoinen täällä. Kadehdin aasialaisia tyttöjä, sillä he eivät kuulemma haise koskaan. Täällä ei edes tietääkseni juurikaan myydä deodorantteja! Huoneessa on jatkuvasti 30 astetta lämmintä, joten itse sulan tänne joka päivä. Ikkunan saa onneksi auki, mutta kämppikseni laittaa sen aina takaisin kiinni :D Rikoin kuvassa olevan tuolin, johon ilmeisesti ei saisi nojata. Sain onneksi vaihdettua toiseen.

 Kävimme maanantaina perinteisessä korealaisessa ravintolassa. Istuimme siis lattialla noilla alustoilla ja paistoimme lihan itse tuossa pöydän keskellä näkyvässä ympyrässä. 

 Kävimme ruuan jälkeen keilailemassa ja tein huonoimman tuloksen ikinä ilman kaatoja! 

 Korealainen hampurilainen tehdään riisistä :D

Odotan innolla kirsikkapuiden kukintaa! Kampuksella on näkynyt jo pari puuta, joissa on ollut kukkia!

Tervehdys Koreasta!

Tulin tänne Keimyung Universityyn vaihtoon 4 kuukaudeksi eli lukukaudeksi Itä-Suomen yliopistosta. Aion nyt ainakin kerran viikossa päivittää tapahtumia täältä toiselta puolelta maailmaa. Olen nyt viettänyt täällä viikon muiden vaihtareiden seurassa leppoisissa tunnelmissa.

Saavuin Seouliin viikko sitten sunnuntaina. Lento kesti Helsingistä yli kahdeksan tuntia ja ehdin siinä ajassa katsoa 2 leffaa (The Martian ja The Intern) ja monta jaksoa Big Bang Theorya. Eihän siinä malttanut nukkuakaan, kun oli uusimmat elokuvat nenän edessä (ja toisaalta ei löytänyt penkiltä hyvää nukkuma-asentoa). Kaikki aina valittaa lentokoneruuasta, mutta itse ainakin sain mahani täyteen siitä ja nautin siitä kovasti.

Seoulii päästyäni otin KTX-(luoti?)-junan Daeguun, tulevaan kotikaupunkiini tuleviksi kuukausiksi.

Juna kulki tosiaan se 263 km/h, joten maisemat vilisivät pikkuisen nopeampaa kuin VR:n kyydissä. Daeguun päästyäni vastassa odotti minua buddyni July (jotkut korealaiset käyttävät itsestään myös englanninkielistä nimeä ulkomaalaisten kanssa, jotta se olisi helpompi muistaa). Buddyt ovat kuin vaihtotuutoreita Suomessa ja he auttavat pääsemään alkuun uudessa maassa. Jokaiselle on yksi buddy eli saamme yhden korealaisen reippaan apurin ja ensimmäisen kaverin täällä jo heti kättelyssä :)

Tulimme metrolla ja taksilla (jotka ovat täällä tosi halpoja) loppumatkan asuntolaan. Huoneeni täällä oli isompi kuin mitä kuvittelin ja huonekalut hienoja. Asuntoloissa naiset jakavat huoneen aina toisen ihmisen kanssa (miehille on myös kolmen hengen huoneita). KELI Housessa, jossa olen, kämppiksenä on aina korealainen ja asuntolassa saa puhua vain englantia. 

Kävimme syömässä Julyn kanssa asuntolan ruokalassa ja sain siellä ensimmäistä kertaa elämässäni korealaista ruokaa. Kouluruoka on kuitenkin korealaistenkin mielestä pahaa, joten ehkä ei olisi pitänyt aloittaa korealaisen ruuan syömistä tällä aterialla. Kimchi on aina tulista, ja itse en syö mitään tulista, joten välttelen sitä, vaikka se on paikallinen herkku (kuvassa punainen). Voitte kuvitella, miten vaikeaa ihmiselle, joka ei syö tulista ruokaa, on tulla Koreaan :D

Ruokailun jälkeen vessassa odotti yllätys eli reikä lattiassa. Vain yhdessä ruokalan vessakopeista oli aito pönttö. Mutta itseasiassa, tämä korealainen pönttö on paljon hygieenisempi, kun ei tarvi koskettaa pöntönrengasta ja kuluu vähemmän paperiakin. Kyykkäyksellä pääsee myös hyvään kuntoo :'D

Kävimme ostamassa buddyni kanssa peiton ja tyynyn, koska asuntola ei tarjoa niitä. Paikalliset tyynyt vaikuttavat enemmänkin koristetyynyiltä kuin suomalaisilta. Lakana on täällä kuin paksu päiväpeitto. Eikä kukaan käytä pussilakanoita. Ostin vain tyynyn ja peiton, koska mukanani oli suomalainen ohut lakana. Sängyssä oli kuitenkin niin kova nukkua, joten nukun nyt peiton alla ja käytän peiton pussilakanaa peittoa. Huoneissa on tosin niin sairaan kuuma, että peittoa ei edes tarvitse. Peittoreissulla mukaan tarttui myös vähän snacksejä iltapalaksi. (Ei kovin terveellistä...) :D

"Länsimaalainen" aamiainen näytti tältä. En tiedä mistä vaaleapunainen leipä on tehty, mutta juusto maistui niin oksennukselta, etten syö sitä enää. Aamiainen on yleensä juuri tällainen, hedelmät vain vaihtelevat ja keiton sijaan on joskus muroja. Marmelaati on ainoa mitä voi laittaa leivälle (kun hylkäsin juuston, joka on aina samaa) ja joskus sen sijaan on maistuvaa kermavaahtoa. Tämä onkin siis tyypillinen korealaisten versio länsimaalaisten ruuista :D Korealainen aamupala on täällä taas samanlaista kuin lounas tai päivällinen. (Kuva ylhäällä).

Tässä on asuntola ulkoapäin. Tähän aikaan vuodesta täällä on luonto vielä aika kuollutta ja kevät vasta alkamaisillaan. Lämpötila on päivisin ollut yli viisitoista astetta tällä viikolla, mutta öisin se on saattanut käydä jopa pakkasen puolella. Lämpötilavaihtelut ovat suuria tässä kaupungissa ja kuulemma kesäisin tämä on kuumin kaupunki Koreassa, koska se on vuorten ympäröimä ja kuumuus jää kaupunkiin. Heinäkuu ja elokuu ovat kuulemma varsinkin tukalia.

Heti seuraavana päivänä tuloni jälkeen törmäsin saksalaisiin vaihtareihin, jotka ottivat minut mukaan kaupungille. Menimme illalla syömään kyseistä ruokaa, ja sen juusto leikattiin saksilla, mikä oli minulle uutta. Ei mitään hajua sen nimestä, sillä kaikki melkein kaikki menut ovat täällä vain koreaksi ja mukanamme oli yksi saksalainen, joka oli ollut täällä jo viime lukukaudesta ja tiesi mikä on hyvää.

Palattuamme takaisin asuntolaan, törmäsimme suomalaiseen poikaan ja lähdimme kaikki yhdessä kävelylle. Täällä on paljon mäkiä ja kampus on valtava, kuin kylä. Kampuksen ihanin paikka on Hanhakchon, jossa on muutama temppeli (onkohan oikea nimitys kyseisille rakennuksille?).

Tämä oli minusta romanttinen paikka :) <3

Tiistaina teimme kampuskierroksen päivällä saksalaisen tytön johdolla ja illalla menimme baariin, joka tarjosi "rockia". Demi Lovato ei kyllä siihen kategoriaan kuulu, eikä myöskään K-pop. Kaikki olettavat, että tulin Koreaan K-popin takia, mutta oikeasti olen kuullut Suomessa vain pari kappaletta ystäväni Kristan kuunteluttamana. Buddyni oli tosin innoissaan kun tiesin Big Bangin. Korealaisista draamoista olen nähnyt samaisen ystävän kanssa Boys over Flowersia, joka on muuten kuvattu Keimyung Universityn alueella.

Ainoa asia, mitä olen nähnyt Suomesta täällä on suomalaiselle alkoholikulttuurille tyypillisesti mainos Finlandiasta. Korealaiset eivät tiedä Suomesta paljon mitään... mutta ehkä tämä mainos auttaa  kertomaan kaiken tarpeellisen Suomesta :')